Musiikkia

Hank Nero - Valtatie

  1. Jalkaisin
  2. Valtatie
  3. Tyhjää
  4. Sulta kestän mitä vaan
  5. Luokses jään
  6. Alla sinisen taivaan
  7. Senorita (Pohjoisen)
  8. Ihana kesä
  9. Ilman-Blues
10. Sisältäni portin löysin

Arvostelut

Sami Ruokangas

BLUES NEWS 5-2001

Kaiken järjen mukaan maamme levynmyyntilistoilta ja radioiden soittolistoilta pitäisi löytyä edellisen päätoimittajamme Ollikaisen Amin ykkössuosikin Anssi Kelan rinnalta myös Hank Nero. Orivedellä vaikuttavan Hannu`Hank´Neron cd on hätkähdyttävän kovatasoinen omakustanne. Levy on sekä soitettu että tuotettu täysin ammattimaisesti. Nero laulaa bluesia uskottavasti suomeksi. Miehen laulusoundi on sopivan karhea ja eläneen kuuloinen, olematta teennäistä röhinää. Tommi Läntiset, Pablot ja muut tunnetummat ns. raspikurkut Nero laulaa suohon vaivattomasti soivan sielukkaalla äänellään.

Lauluäänen lisäksi vakuuttaa neron komea slide-kitarointi. Kun vielä hyviä biisejäkin riittää niin ei voi kuin ihmetellä, miten tällainen kyky on voinut pysyä tiuki tuntemattomana. Oke Helinin tekemässä nimibiisissä "Valtatie" on hittiainesta. Jos maailma olisi oikeudenmukaisempi eivätkä levyt soisi radiossa soittolistoilla vaan ajattelevien ja tuntevien ihmisten valintoina, tämä blues olisi menestys. Hittikamma on myös hienosti bluesahtavaksi sovitettu versio Antti Raivion klassikosta "Tyhjää". Neron äänen ja sliden myötä laulu on liikuttava. Toinen rohkea cover-valinta on Pekka Strengin yhtä klassinen "Sisältäni Portin Löysin". Siitäkin Nero selviytyy kunnialla, vaikka yhtä järisyttävää vaikutusta se ei tee kuin "Tyhjää".

Vaativat lainakappaleet todistavat Neron kyvyt ja tyylitajun, pelkkiin lainoihin ei kuitenkaan nojata. Neron omat biisit ovat hyväntuulista bluesia ja bluesrokcia, ,jossa tekee vaikutuksen etenkin se, kuinka luontevasti mies saa suomenkielen taipumaan bluesiin. Sanoituksissa on huumoria ilman että ne ovat kökköjä. Neron vahvan lauluäänen ja kitaroinnin sekä taitavan taustabändin ansiosta koko sujuvasti kulkeva kieli menettää merkityksensä. Aivan sama olisiko kielenäkiina, venäjä, englanti tai mikä muu, musiikki on hyvää. Keikkaakin Nero bändeineen tekee, ,joten tätä ihmettä olisi päästävä ensi tilassa todistamaan myös elävänä.

WALDEMAR WALLENIUS

MUSA.FI nro 6, 2000

Jo 70-luvulta lähtien olen joskus leikitellyt ajatuksella, että ehkä jonain päivänä löytyy"Suomen J.J.Cale". Olisiko se oriveteläinen kitaristi ja laulaja Hannu"Hank" Nero? Voisi olla hyvinkin ja ainakin tämän levyarvostelun ajan saa luvan olla, sillä tarvitsen Calen esimerkkiä havainnollistaakseni sitä kuinka hienoja tuloksia syntyy, kun karussa korstossa yhdistyvät juureva perusmusikantti ja herkkä ääni.

Hank ehkä aloittaa levynsä simppelihköllä ja rytkyttävällä menopalalla, mutta heti sen jälkeen hän ottaa asiakseen nostattaa palaa kurkkuun kahdella mielettömän karheankauniilla slovarilla, ,jotka kaiken lisäksi hätkähdyttävät sillä tosiseikalla, että ne ovat kotimaisia mutta totaalisen universaalilta ja klassikolta kuulostavia.

Asko Raivio-vainaan aikanaan Kasevalle tekemä Tyhjää on toki saavuttanut jonkinlaisen ikivihreän aseman, koska Askon sävelmä ja tulkinta ovat unohtumattomia, mutta kappaleen arvo kasvaa uuteen potenssiin Hank Neron ansiosta. Että voi olla miehellä persoonallinen ja koskettava ääni&tyyli huh huh!
Oke Helinin Valtatie on vähintäänkin yhtä vaikuttava, vaikkei "soita kelloja"samalla tavalla. Minulla on tunne, että olen nähnyt nimen aikaisemmin, kenties jonkun singlen kannessa aikoja sitten,ja kenties olen kuullutkin häntä, mutta en sen kummemmin. Joka tapauksessa Hank Nero on mielestäni sukunimensä veroinen pelkästään tämän yhden piisihelmilöydön ansiosta.

Näin älyttömän upean äänen kuuluu laulaa näin uskomattoman hienoja lauluja, se on selvä. Mutta onko se selvää, että Hank Neron kuuluisi olla myyntilistojen kärjessä ja radioasemien soittolistojen kunkku? Ihmisten kuuluisi kuulla tällaisia ääniä. Tätä varten musiikki on olemassa, ihmisten sielujen ja tunteiden peilinä, tätä varten meillä on korvat.

Antakaa anteeksi, että herkistelen ja paasaan, mutta joskus jollain äänellä on poikkeuksellisen voimakas vaikutus. Joissain äänissä on sävyjä, ,joita ei ole juuri kellään muulla. Hank Nerolla on niin poikkeuksellisen sävykäs ääni, että se antaa aivan käsittämättömiä ulottuvuuksia jopa sellaiselle laululle kuin Johnny Nashin I Can See Clearly Now (jonka Hank on suomentanut muotoon Alla Sinisen taivaan),jota olen pitänyt uhkaavasti banaaliuden rajamailla keikkuvana pikku rallatuksena, mutta joka nyt kyllä nousee uusiin sfääreihin, taivaan sineen suorastaan, sateenkaaren tuolle puolelle , sen sanoja mukaillakseni.
Joten on aivan loogista, että levy päättyy versioon Pekka Strengin laulusta Sisältäni Portin Löysin ja että sen jälkeen olen lähes sanaton.
Mutta en aivan kokonaan. Sen verran saan koottua itseäni, että heitän ilmaan kysymyksen: kai nyt joku levy-yhtiö tajuaa ottaa tämän Suuren Löydön markkinoitavakseen ja johdattelee sen ansaitsemalleen paikalle, listaykköseksi?

Hank Nero: Valtatie (nero(at)pp.inet.fi)

Harvinaisen tyylikäs omakustanne! Yhä löytyy läpikotaisin tallatulta rhytm'n'blues-polulta sävyjä. Hannu "Hank" Nero osaa riffinsä eikä kuulosta läheskään niin maneerimaiselta kuin moni muu tämän saran kulkija. Mieleen tulee aikanaan ainakin yhden hyvän levyn tehnyt Gregory ja Vähän Valoo (kuka sitten olikin?). Hannu Nero on paitsi säveltäjän, sanoittajan ja vokalistin, niin myös tuottajan ominaisuudessa kristallisoinut sen mikä tässä musiikissa on tärkeintä eli fiilis. Napakat sovitukset, hyvät sävellykset ja oivaltavat tekstit ja ennen kaikkea suomeksi! Mitä muuta tarvitaan? Pekka Strengin Sisältäni Portin Löysin on piste i:n päälle. Miksi tämä ei ole minkään levy-yhtiön kustantama? Mää vaan ihmettelen kauhiast.